Hätälän toteuttama Kalastajalle kiitos -kampanja huipentui Helsingissä 11.2.2021 järjestettyyn tilaisuuteen, jossa Hätälä Oy luovutti kampanjasta kertyneen 100 000 euron lahjoitussumman kalastajien elinkeinon kehittämiseen.
Lahjoituksen otti vastaan alueellisten kalastusryhmien edustajana Iiro Majuri (kuvassa vas.). Hätälän väkeä edustivat toimitusjohtaja Riku Isohätälä (oik.) ja varatoimitusjohtaja Matti Isohätälä.
Tilaisuudessa järjestettiin myös online-paneelikeskustelu otsikolla Kotimaisen luonnonkalan tulevaisuus ruokapöydässä. Kala-alan eri asiatuntijatahoja paneelissa edustivat SAKL Suomen Ammattikalastajaliitto ry:n toimitusjohtaja Kim Jordas, SSAK Suomen sisävesiammattikalastajien liitto ry:n toiminnanjohtaja Juha Piilola, WWF Suomen ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhunen, oululainen ammattikalastaja Lauri Halonen, Hätälän toimitusjohtaja Riku Isohätälä ja Luonnonvarakeskuksen tutkija Lari Veneranta. Paneelin juonsi Mikko ”Peltsi” Peltola.
Paneelissa pohdittiin monipuolisesti kotimaisen luonnonkalan kulutuksen lisäämistä mm. parantamalla kuluttajien tietoisuutta kalan sesonkiluontoisuudesta – ovathan kuluttajat tottuneet siihenkin, ettei esimerkiksi kotimaista mansikkaa saa tammikuussa. Panelistit nostivat esiin myös sesonkiajattelun mahdolliset sudenkuopat.
– Sesonkimuotoisuus on käsitetty jopa liian tiukasti: madetta pitää ostaa, kun on madekausi, vaikka sitä olisi saatavilla pitempäänkin, paistettuja muikkuja halutaan vain kesällä, silakka on tapetilla vain jouluna tai Silakkamarkkinoiden aikaan. Haastaisin siihen, että kotimaisen kalan sesonki on koko ajan! WWF:n Sampsa Vilhunen muistutti.
– Esimerkiksi mateen kausi on tammi-helmikuun vaihteessa. Mutta itse asiassa se aika on paljon pitempi, kun madetta saa, Riku Isohätälä totesi. – Tavallaan me kalanjalostajat ja kauppa eli keskusliikkeet voisimme hieman laajentaa kalojen satokautta aktiivisella vuoropuhelulla. Väillä saalispiikki on liian lyhyt, ja sitten tulee ongelmia, ettei pystytä kalastajalta ostamaan tarpeeksi kalaa.
Sesongin kalaakaan ei aina saada kauppaan juuri toivotunlaisena.
– Muikun osalta meillä on tälläkin hetkellä mielenkiintoinen tilanne, koska kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, kertoi SSAK:n Juha Piilola. – Osa ongelmaa on se, että ei kyetä jalostamaan muikkua kuluttajalle mieluisaan muotoon. Olisi yllin kyllin pientä muikkua tarjolla, mutta sen perkaamiseen ei ole koneita, ja isosta muikusta taas on pula.
Liian tiukan sesonkiajattelun sijaan panelistit suosittelivat nyrkkisäännöksi: valitse nirsoilematta sitä kotimaista luonnonkalaa, mitä kaupassa on parhaiten saatavilla.
– Kauhein ajatus on se, että sitä kotimaista kalaa menisi roskiin. Se ei ole mitään tehdastuotettua kalaa, vaan sen on joku hakenut ja omin käsin irrotellut pyydyksistä, WWF:n Vilhunen maalaili.
SILAKALLA TONNIKALAN YLIVALTAA VASTAAN?
Yhdeksi ratkaisuksi saalispiikkien tasoittamiseen paneelissa nousi pakastaminen. SAKL:n Kim Jordas muistutti, että esimerkiksi Euroopassa käytetään pakastekalaa huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Uudenlaisten kalajalosteiden tuominen markkinoille vaatii tuotekehitystä ja investointeja. Ja ehkä myös kulttuurin muutosta: esimerkiksi Saksassa silakkasäilykkeitä syödään enemmän kuin suomalaisten volyymisuosikkia tonnikalaa.
– Miten saadaan vaikkapa pizzan päälle jokin muu kuin tonnikala, siinä onkin tekemistä, myönsi Riku Isohätälä. – Kalanjalostajat, kalastajat ja keskusliikkeet ovat tässä avainasemassa. Siinä on sekin ongelma, että tonnikalatehtaat tuolla maailmalla ovat äärettömän isoja ja tehokkaita, joten yksikkökustannus saadaan painettua alas. Suomessa tuotantoyksiköt taas ovat niin pieniä, että kotimaisen kalan säilyke saattaa olla kolme kertaa kalliimpaa kuin se tonnikala.
Kotimaista kalaa kuitenkin kannattaisi suosia muutenkin kuin kalastajien elinkeinon tukemiseksi. Kotimainen luonnonkala on paitsi on terveellistä, myös ympäristöystävällistä ruokaa, muistutti LUKE:n Lari Veneranta:
– Luonnonkala on Itämeren ravinnetaseelle hyväksi, poistetaan ravinteita vedestä kun pyydetään ja syödään kalaa. Ympäristökuormituksen kannalta lähikala on tosi hyvä ruoka syödä, peittoaa vaikkapa liharuoat.
Mitä toimia tarvitaan, että nuoret kiinnostuvat kalastajan ammatista? Kuinka ristiriidassa ammattikalastajien ja ympäristönsuojelijoiden intressit ovat? Nouseeko kotimaisen luonnonkalan kulutus silakkakeiton tai särkikalojen renessanssin ansiosta? Katso koko kiinnostava keskustelu, jota pohjustaa maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän videotervehdys.