Esittelyssä Hätälän kalastaja
Antti Pääskynen, Ii
Pyytää mm. lohta, madetta, haukea, ahventa ja siikaa Perämereltä
Isäni oli innokas harrastekalastaja. Kun lapsena olin vielä liian pieni lähtemään mukaan keväiseen hauenpyyntiin, äiti teki lohdutukseksi ongen hengarin koukusta ja lähdin sen kanssa maantie ojalle ”onkimaan”. Eli kovasti on kalastus ja meri vetänyt aina puoleensa.
Pitkään kalastus oli minullekin vain harrastus ja tein töikseni metallihommia, mutta kun tuulivoimayhtiötoiminta loppui täällä Iissä, oli hyvä hetki miettiä, mille alkaisi. Nyt on kalastus ollut ammattina jo 12 vuotta.
Ammattikalastus piti opetella itse ja hakea omat kalapaikat. Iijokiseutu on vuosien mittaan muuttunut sen verran ja pyydyspaikatkin vaihtuneet, ettei vanhoilta kalastajilta saatu tieto ollut ihan ajantasaista. Pikkuhiljaa olen hankkinut rysiä, verkkoja ja muita kalastusvälineitä lisää ja vuonna 2021 investoin isompaan veneeseen.
Kalastan tässä molemmin puolin Iijoen suistoaluetta, ja kalalaji vaihtelee vuodenajan mukaan. Pääasiallinen saaliskala talvella on made, huhtikuulla saadaan haukea verkoista ja iskukoukuista vielä jään alta. Kun jäät sulaa toukokuussa, on ahvenen vuoro ja heti sen jälkeen alkaa lohiaika, joka on pääosin istutettua Iijoen lohta. Syksyllä nousee vaellussiikaa.
Teen työtä myös sen eteen, että siikakanta ja lohikanta saadaan pidettyä Iijoessa. Syksyllä kalastetut emosiiat lypsetään, mätimunat hedelmöitetään joella ja viedään sitten hautomoon talven ajaksi. Siellä mätimunista kasvaa kalanpoikasia. Lohikantaa taas ylläpidetään mm. siirtämällä kalaa voimaloiden yli Iijoen latvavesille. Tavoitteena on luonnonkalan säilyminen. Lohesta pyydetään myös emokaloja, jotka toimitetaan Luonnonvarakeskus Lukelle. Tavoitteena on ylläpitää istutettua lohikantaa.
Saaliin määrään vaikuttaa niin moni asia, ettei aina itsekään tiedä syytä. Vuodetkaan eivät ole veljeksiä: joinakin talvina madetta tulee vähemmän ja joinakin talvina sitä saisi enemmän kuin on kysyntääkään. Siitä pitää kuitenkin olla tarkkana, että kalansaaliilla ei saa kehuskella – uskomuksen mukaan on niin, että jos kehuskelee, kalaonni on mennyttä.
Ympärivuotisessa kalastuksessa on riskinsä. Toisinaan joudutaan liikkumaan heikoilla jäillä, ja kalastajan pitää tietää, missä voi kulkea ja milloin. Näin on erityisesti syksypuolella, sillä pahimmassa tapauksessa myrsky voi viedä jäät jalan alta.
Vaimoni Maija lupautui aikoinaan yhdelle reissulle soutajaksi. Vesille lähdettiin aamukuudelta ja päivä venyi yllättäen pitkäksi, eikä kunnon eväitäkään ollut mukana. Soutajalle tuli vähän yllätyksenä sekin, ettei verkkoja voi vain lapata veneeseen vaan kalat täytyy pistää yksi kerrallaan heti noston jälkeen ja jäittää, jotta laatu säilyy. Tulomatkalla Maija istui veneen keulaan, ja tuli suuri aalto, joka kasteli hänet kokonaan. Hän ei onneksi säikähtänyt tästä reissusta, vaan lähtee nykyään mielellään minulle kaveriksi verkoille.
Ja kyllä se meri vetää puoleensa myös vapaalla. Kun keväällä on vapaapäiviä, mennään tietysti pilkille!
Lue myös muiden Hätälän kalastajien tarinoita:
Jarkko Ålander
Pekka Vakkilainen
Timo Pitkänen
Marko Kuusinen
Jari Temonen
Juha Possakka
Juha Kyrö
Juha Räisänen
Heikki Karvanen